Iso osa edellisellä viikolla pihaan ilmestyneestä sorasta oli kuuliaisesti taitelijan toiveen mukaisesti kasattu kauniiksi kukkulaksi tallin perälle. Teoksen rakentaminen saatiin käyntiin ja minäkin löysin itseni mitä kummallisimmista työtehtävistä - sivelinpä esimerkiksi multa-vesiseoksessa kastelulla rätillä valkoista seinää. Täytyy myöntää, että se oli oikeastaan melkoisen terapeuttista toimintaa. Edellisen päivän olin viettänyt kotiani kuuraillen ja seuraavana päivänä olinkin toisessa paikassa aivan tietoisesti ja tarkoituksella sotkemassa seinää. Tällä toimenpiteellä saatiin kuitenkin aikaiseksi tyylikkäästi ja luonnonmukaisesti patinoitu seinäpinta. Lisäksi Kaarina mietti värisuunnittelua ja takkien asettelua tilaan ja Maritta teki kipsikokeiluja seinään.
Maanantaiaamuna sää oli jylhän sateinen ja ukkonenki juhlavasti jyrähteli. Kartanolle saapuessani toimelias työpari oli jo aamunsa aloittaneet työmaalla. Toin täydennystä tarpeistoihin ja kohta taas touhusi kukin omassa tehtävässään: minä ja Kaarina lapion varressa hiekkakumpua hakkaamassa, Maritta kipsin ja kangastilkkujen kanssa seinänvierustalla.
Sade kohisi ulkona ja rosoisessa kivilinnassamme kaikui lapion pauke. Minä pohdin ääneen, että eipä tähän tunnelmaan osuvampaa säätä saattaisi ollakaan. Hieno tunnelma oli tilassa.
Hiekkakumpu kokonaisuudessaan tallin edustalla.
Maritta patinoi kliinisen valkoista seinää tilan yleisilmeeseen sopivaksi.
Kaarina suunnittele takkien asemointia.
Soraa ja hiekkaa sisään kannettuna. Takit vielä hakevat paikkaansa.
Anttolanhovin ahkerat apumiehet ehtivät auttaa taiteilijaa Kanaverkon katkomisessa.
Tarkkaavainen näyttelyvieras huomaa, ettei teos tyydy asettumaan ainoastaan tallitilan ytimeen, vaan sulautuu luontevasti osaksi ympäristöään.
Vesisade helpotti myös vedensaannissa. Neuvokkaat taiteilijat pukkasivat kärryt räystään alle täyttymään, ja tuossa tuokiossa kipsijauhe pääsi vesiämpäärin vetäytymään.
Sorasta, sateesta ja taiteen tekemisestä raportoi Malla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti